Nature's Prophet

Kun Verodicia, metsien jumalatar, oli täyttänyt maailman vihreällä, istuttanut siemenensä henkeensä, lannoittanut maan sielullaan, kastellut kasvit verellään, ja hoivannut luontoa auringon kanssa, huomasi hän, että hänen aikansa oli käymässä vähiin, eikä hän tulisi näkemään unelmansa kukoistamista. Hänen sydämeensä sattui jättää teoksensa puolitiehen, kun kasvit eivät olleet vielä puhjenneet kukkaan--ja ne olisivat heikkoja ja vastustuskyvyttömiä kaikkea maan pahuutta vastaan. Mutta hän löysi siemenpussistaan yhden siemenen, jonka hän oli unohtanut istuttaa. Hän sanoi sille yhden sanan ja nielaisi sen kuollessaan. Hänen vartalonsa maatui pitkän talven aikana, muuttuen mullaksi, joka ruokkisi siemenet keväällä. Ja kevätpäiväntasauksena, ennen kuin muu luonto alkoi heräämään, hänen siemenensä kasvoi ja halkesi hetkessä. Siitä astui ulos Luonnon profeetta, täydessä terässään, omaten Verodician voimat, joilla hän kykenee suojelemaan luontoa -- ja heitä, jotka ovat tarpeeksi onnekkaita ollakseen hänen puolellaan.