Invoker

Aikaisimmassa, joidenkin mukaan tehokkaimmassa muodossaan taikuus oli muistitaitoa. Siihen ei tarvittu teknologiaa, sauvoja tai lisävarusteita, ainoastaan velhon mieli. Kaikki rituaalikuviot olivat ainoastaan muistisääntöjä, jotka saivat niiden käyttäjän muistamaan tietyn loitsun kaavan yksityiskohtaisesti. Tuon ajan mahtavimmilla velhoilla oli loistava muisti, mutta heidän oli silti pakko erikoistua johonkin loitsukuvioiden monimutkaisuuden takia. Kaikista omistautuneimmat saattoivat koko elämänsä aikana oppia kolme loitsua – ehkä neljä. Keskinkertaiset velhot olivat tyytyväisiä osattuaan kaksi taikaa ja useat kylien päävelhot saattoivat tietää vain yhden – ja silti joutua käyttämään loitsukirjaa apunaan, jotteivat unohtaisi mitään. Eräs näistä alkuvelhoista oli kuitenkin erilainen, nero uskomattomalla älykkyydellä ja kristallinkirkkaalla muistilla, joka tultiin tuntemaan nimellä Manaaja. Jo nuorella iällä tämä poikkeuksellinen velho ei opetellut neljää, viittä tai edes seitsemää loitsua: hän käytti kymmentä ja pystyi loitsimaan ne välittömästi. Hän oppi myös useita muita, mutta koki ne turhiksi ja pyyhki ne mielestään, jotta sinne mahtuisi jotakin hyödyllistä. Eräs näistä turhista loitsuista oli Ikiaikainen ansa – pitkäikäisyystaika, jonka alkuaikoina loitsineet ovat edelleen keskuudessamme (ellei heitä sitten ole jo murskattu atomeiksi). Monet näistä lähes kuolemattomista elävät hiljaisesti, eivätkä uskalla myöntää salaisuuttaan, mutta Manaaja ei lahjojaan piilottele. Hän on muinainen, oppineempi kuin kukaan muu, ja hänen mieleensä silti mahtuu jotenkin hänen valtava omanarvontuntonsa... ja hänen manauksensa, joilla hän huvittaa itseään tässä maailmanlopun iltahämärässä.