Devarquen vankityrmien kahleissa viruva kostonhimoinen velho suunnitteli pakoaan. Hän jakoi sellinsä höpöttävän otuksen kanssa nimeltään N'aix, johon Katala neuvosto oli langettanut pitkäikäisyyden loitsun, jotta hän kärsisi mahdollisimman pitkään elinkautistaan ryöstelystä ja petoksesta. Vuosien aikana N'aixin kahleet olivat ruostuneet, kuten myös sen järki; N'aix ei muistanut mitään aikaisemmasta elämästään eikä enää halunnut edes paeta.



Velho näki tämän täydellisenä apuna omaan pakoonsa ja loihti elämänvoimansa N'aixin ruumiiseen, aikoen uhrata sen väkivaltaisesti ja paeta itse samalla takavasemmalle. Sen sijaan velho huomasi joutuneensa liian syvälle hulluuden syövereihin ja lopulta pakosuunnitelmat pyyhkiytyivät hänen pirstoutuneesta mielestään. Uusi elämä N'aixin sisällä ravisteli sen hereille hullusta painajaisestaan. N'aix totteli päänsä sisällä kuuluvaa ääntä, jolla oli vain yksi tavoite: pako.



Näin syntyi Elonsyöjä. Tämä otus loihti mielensä vankityrmän vartijoihin ja sotilaisiin, saaden heidät väistymään hänen tieltään vapauteen ja syöden heidän elämänsä. Elonsyöjä kantaa edelleen ruosteisia kahleita mukanaan varoituksena kaikille, että häntä ei voi vangita. Sisältään hän on kuitenkin edelleen vanki. Samassa ruumiissa elää kaksi mieltä – nimetön, kiero ja pahansuopa otus sekä isäntä, jonka ääntä se esittää tottelevansa.