Kauneus on voimaa. Tämä ajatus lohdutti Medusaa, meren jumalattaren synnyttämistä kolmesta kauniista Gorgo-sisaruksesta nuorinta ja suloisinta, sillä sisaruksista ainoastaan hän oli kuolevainen. Se lohdutti häntä aina siihen päivään saakka, kun naamioituneet hyökkääjät tunkeutuivat Gorgojen valtakuntaan ja ryöstivät Medusan kaksi kuolematonta sisarta kodistaan vähät välittäen heidän kauneudestaan tai kyynelistään. Yksi tunkeutujista tarttui myös Medusaan, mutta tönäisi tämän pian pois luotaan kuvottunut ilme kasvoillaan: "Tämän yllä leijuu kuolevaisuuden löyhkä. Emme tarvitse sellaista, joka kuolee." Nöyryytettynä ja raivostuneena Medusa pakeni äitinsä temppeliin ja heittäytyi maahan tämän eteen, itkien, "Kielsit minulta ikuisen elämän, siksi pyydän: anna minulle voimaa! Voimaa, jotta voin omistaa sen elämän, mitä minulla vielä on, pelastaakseni sisareni ja kostaakseni tämän vääryyden!" Pitkän pohdinnan jälkeen jumalatar täytti tyttärensä pyynnön ja salli Medusan vaihtaa tarunhohtoisen kauneutensa kasvoihin ja ulkomuotoon, joissa piili kauhistuttava voima. Hetkeäkään ei Medusa ole katunut päätöstään. Hän ymmärtää, että voima on ainoa omistamisen arvoinen kauneus – sillä vain voima voi muuttaa maailmaa.