Peikkoa on helppo loukata. Peikot ovat kärttyisä ja riidanhaluinen laji, joka nauttii väittelyistä ja riidoista eikä ikinä ohita tilaisuutta korottaa ääntään kiistelläkseen. Urospeikot kasvavat aikuisiksi matriarkan talon alla sijaitsevissa maanalaisissa kammioissa, joissa ne syövät ja ilottelevat hyödyttämättä ketään. Usein ne jäävät sinne vielä aikuistumisenkin jälkeen vuosikausiksi matriarkan ruokittaviksi. Kun peikkonuorukaiset viimein häädetään kammioistaan, ne kokoontuvat muiden kaltaistensa kanssa ja muodostavat kierteleviä, tyytymättömiä joukkioita, jotka valittavat kovaan ääneen elämän harmeista.



Niin paljon kuin peikot pitävätkin kinastelusta, joskus peikko ajetaan omiensa joukosta, koska tämän kanssa on liian vaikeaa tulla toimeen. Niin kävi Jah'rakalille, kaupustelijasuvun peikolle Hovenin syvyyksistä. Hän oli niin harhainen, katkera ja karski, että jopa muut peikot kokivat hänen seuransa sietämättömäksi. Kun hän sai erityisen sapekkaan raivokohtauksen ja julisti leijonanosan viimeisimmän ryöstöretken saaliista itselleen, muut saivat tarpeekseen. He kävivät kimppuun, pieksivät nuijilla ja ajoivat hänet leiristä. Karkotuksestaan raivostuneena hän palasi seuraavana päivänä ja surmasi teräsasein koko joukon yksi kerrallaan. Sen jälkeen hän vannoi verivalan: hän taistelisi ja puolustaisi vastedes itse itseään. Nyt hän on Peikkosotaherra, joka kulkee maailmalla katkerana ja vihaisena yhden miehen armeijan ylimpänä komentajana.