Jidi-saaren happoviidakon hohtavat liaanit tihkuvat syövyttävää mahlaa. Liaaneja vilistävien, kipittävien tai kiipeilevien otusten sisuksissa kuplii ja suonissa virtaa myrkky. Jopa tässä myrkkyjen ihmemaassa Venomanceria pidetään kaikkein myrkyllisimpänä. Kauan aikaa sitten kasviparantaja nimeltä Lesale ylitti Fradj-lahden veneellä ja etsi väkeviä esansseja, joita kaarnasta ja juurista voisi uuttaa. Sen sijaan parantaja kokikin painajaismaisen muutoksen. Kymmenisen kilometriä käveltyään Lesale päätti poimia kasvin, mutta se olikin kasviksi naamioitunut matelija, joka pisti häntä. Epätoivoissaan parantaja turvautui osittaiseen tietoonsa viidakon yrteistä ja valmisti vastamyrkyn (välittömästi pistoksen jälkeen kuristamansa) otuksen myrkystä ja soikkokämmekän nektarista. Juuri ennen halvaantumistaan Lesale piikitti itseään orkidean piikillä ja vaipui koomaan.



Seitsemäntoista vuotta myöhemmin jokin liikahti kohdassa, jossa parantaja oli lysähtänyt maahan. Vuosien aikana kasaantuneen mullan alta nousi Venomancer. Kasviparantaja Lesale oli nyt tuonentuoja Lesale. Hänen muistinsa oli melkein mennyttä ja keho tuhoutunut. Sen tilalla oli uutta materiaa, joka koostui matelijan ja orkidean myrkyistä. Jidin happoviidakko sai uuden herran, jolle armottomimmatkin saalistajat oppivat kumartamaan. Saari oli Lesalelle lopulta liian pieni, ja jonkinlainen syvään juurtunut verenhimo ajoi hänet etsimään uusia myrkkyjä – ja uusia tapettavia.