Maahisvaeltaja sai nimekseen Traxex. Se on sopiva nimi lyhyen, peikkomaisen, varsin vastenmielisen metsämaahiskansan jäsenelle. Mutta Traxex ei ole yksi heistä. Hänen vanhempansa taittoivat matkaa karavaanissa, jonka kimppuun ryövärit hyökkäsivät. Viattomien törkeä teurastus nostatti hiljaisen maahiskansan vihan pintaan.



Taistelun rauhoituttua he löysivät tuhotuista vankkureista pikkutytön ja totesivat, ettei häntä voi jättää luonnon armoille. Jo lapsena Traxex osoitti olevansa luonnonlahjakkuus metsämaahiskansan arvostamissa kyvyissä: huomaamattomuudessa, hiljaisuudessa ja oveluudessa. Sielultaan hän olisi voinut hyvin olla maahisvaihdokas, joka oli palannut oikeaan kotiinsa. Mutta iän myötä hänestä tuli perhettään pidempi, ja hän alkoi pitää itseään rumana. Hän oli piirteiltään muista poiketen sileä ja symmetrinen, täysin syylätön ja viiksetön.



Etäännyttyään adoptioheimostaan Traxex vetäytyi asumaan yksin metsään. Metsäretkillään eksyneet vaeltajat, jotka löysivät lopulta tiensä kotiin, kertoivat satumaisen kauniista kulkijasta, joka tähyili heitä syvältä metsän siimeksestä ja hävisi kuin tuhka tuuleen ennen kuin häntä pystyi lähestymään. Notkea, huomaamaton ja jäätävän kaunis Traxex liikkuu hiljaa usvan lailla. Metsästä kuuluu vain kuiskailua, joka lähtee hänen jäisistä nuolistaan niiden hakeutuessa vihollisten sydämiin.