Luomakunnan kudos vaatii jatkuvaa huoltoa, ettei se riekaloidu. Jos se purkautuu, kokonaiset maailmat häviävät. On kutojien työ pitää kudos tiukkana, korjata repeytyneet kohdat todellisuuden verkossa. He myös puolustavat kudosta mönkiäisiltä, jotka nakertavat ja munivat rispaantuneille alueille. Munista kuoriutuneet mönkijät voivat nopeasti ahmia kokonaisen maailmankaikkeuden, jos kutojat antavat katseensa harhailla. Skitskurr oli mestarikutoja, jonka vastuulla oli estää pienen alueen kudoksen kuluminen ja kauhtuminen. Mutta työ ei ollut hänelle tarpeeksi. Häntä häiritsi, että alkuperäinen luomistyö oli jo menneisyyttä. Kangaspuut olivat tehneet tehtävänsä ja jatkaneet matkaa. Pelkän ylläpitämisen sijaan hän tahtoi luoda – kutoa itse suunnittelemansa maailman. Hän aloitti pienillä muutoksilla, mutta luomisen viehätys oli koukuttavaa. Hänestä tuli rohkeampi ja hän tohti jopa muuttaa alkuperäistä kudosta.



Vartijat tulivat sakset kourassa, napsivat Skitskurrin luoman maailman kosmisesta kudelmasta, kutoivat sen uudelleen – ilman Skitskurrin tuotoksia. Hän tajusi olevansa yksin, erillään omistaan, mikä olisi ollut raastavaa kelle tahansa muulle kutojalle. Mutta Skitskurr riemuitsi, sillä nyt hän oli vapaa. Vapaa luomaan maailman itselleen, aloittamaan alusta. Tarvittavat raaka-aineet olivat käsien ulottuvilla. Hänen piti vain repiä vanha maailma saumoistaan.