Luomakunnan kudos vaatii jatkuvaa huoltoa, ettei se riekaloituisi. Sen purkautuessa kokonaiset maailmat häviävät. On Kutojien työ pitää kudos tiukkana, korjata repeytyneet kohdat todellisuuden verkossa. He myös vastustavat otuksia, jotka jyrsivät ja munivat harsuuntuneille alueille, jossa kuoriutuneet nuorukaiset voivat nopeasti ahmia kokonaisen maailmankaikkeuden, jos Kutojat antavat katseensa harhailla. Skitskurr oli mestarikutoja, hänen vastuullaan oli pitää pieni alue tiukasti kudottuna ja haalistumattomana. Mutta tämä työ ei ollut hänelle tarpeeksi. Häntä häiritsi, että alkuperäinen luomistyö oli jo menneisyyttä. Kehrääjä oli tehnyt työnsä ja siirtynyt eteenpäin. Pelkän ylläpitämisen sijaan hän tahtoi luoda – kutoa itse suunnittelemansa maailman. Hän aloitti pienillä muutoksilla alueeseensa, mutta luonnin into oli koukuttavaa. Hän teki muutoksistaan suurempia, mennen jopa vastakarvaan Kehrääjän kudosten kanssa.



Vartijat tulivat saksiensa kanssa, napsivat Skitskurrin maailman kosmisesta kudelmasta ja kutoivat alueen uudelleen, jättäen Skitskurrin sen ulkopuolelle. Hän tajusi olevansa yksin, erillään omistaan, mikä olisi ollut raastavaa kelle tahansa muulle Kutojalle. Mutta Skitskurr riemuitsi, sillä nyt hän oli vapaa. Vapaa luomaan maailman itselleen, aloittamaan alusta. Raaka-aineet, joita hän tarvitsi, olivat kaikkialla hänen ympärillään. Hänen tarvitsi vain repiä tämä vanha maailma saumoistaan.